Tarinaa omistajasta

Elikkä siis, olen Miia ja olen Konstan omistajista se nuorempi ja komeampi (:D). Konstan toinen omistaja on äitini. Muita meidän perheeseen kuuluvia on iskä, pikkuveli Janne ja 3 mäyräkoiraa & 1 itäsiperianlaika. Ja kyllähän tuo minun poikaystävänikin aika hyvin perheeseen jo kuuluu ;)
Olen nyt 21-vuotias tekniikan ylioppilas eli teekkari. Opiskelen Lappeenrannan Teknillisessä yliopistossa ja toivottavasti joskus valmistunkin.

Kait sitä vois jotain turhempaakin kertoa itsestään. Ratsastusta olen harrastanut vuodesta '98 ja Konsta on nyt viides oma hevoseni (hevoshistoriastani lisää alempana tällä sivulla). Ratsastuksen lisäksi käyn salilla, lenkkeilen ja vietän laatuaikaa ystävien ja poikaystäväni kanssa. Tai sitten istun tv:n tai tietokoneen edessä lihottamassa persettäni. :D
Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen. Tosin muutama ykkössuosikki löytyy, kuten Apulanta ja Sonata Arctica. Ja tanssimusiikki puree muhun aina :D

Haaveilen, tai oikeastaan olen haaveillut niin kauan kuin vain muistan, että joskus pääsisin kisaamaan kenttäratsastusta ihan kunnolla. Johtuisikohan siitä, että ehdoton idolini on Piia Pantsu? :D No, ehkä minunkin aikani joskus koittaa..

Jaa-a, taitaa nämä läpinät jo riittää :D

Hevoshistoriani

Näin se kaikki alkoi..

Poikkeuksellisesti minun ratsastajan urani alkoi äitini innoittamana. Äiti oli muutaman kuukauden käynyt eräällä pienellä maalaisratsastustallilla Verrattomalla, kunnes minäkin innostuin ja menin ensimmäiselle tunnille. Aluksi menin paljon norjanvuonohevosruuna Pontuksella (kuvassa). Eipä kauaakaan mennyt kun harrastus oli vienyt minut täysin mukanaan. Aloin käymään säännöllisesti tunneilla ja loistavan opetuksen ansiosta opin ja kehityin todella nopeasti. Tuntui, että tuntiratsastuksesta ei enää saanut tarpeekseen, joten ensimmäisen oman hevosen etsintä alkoi..

Ensimmäinen oma hevonen saapuu taloon

Pihaamme talsi ensimmäistä kertaa ihka oma hevonen kesällä 2000. Kyseinen hevonen oli suomenhevostamma Hennan Vinna(kuvassa). Vinna ostettiin meille ihan vain harrasteratsuksi, ja sillä tulikin paljon maastoiltua. Huomasimme kuitenkin pian, että Vinna ei ollut aivan meille sopiva, joten Vinna lähtikin syksyllä 2000 Kirkkonummelle.

Vinnan myynnin jälkeen monta kokemusta rikkaampana jatkoin tuntiratsastajana. Nyt ratsastin enemmän risteytysponi Damper Sovilla, eli tutummin Tampilla. Ensimmäisisssä kisoissa kävimme vuonna 2001 seuranmestaruuksissa heti komeasti kolmanneksi sijoittuen! ;) Tampilla kisailin myös muutamia muitakin kisoja, enimmäkseen esteitä. Tamppi ikävä kyllä kuoli vuonna 2004. Tampin muistoa kunnioittaen <3

Hevoskuume nousussa...

Kisatessani Tampilla mielenkiintoni kisailua kohtaan kohosi. Pian löysinkin itseni etsimässä omaa kisaponia. Tuskallisten etsintöjen jälkeen päätimme ostaa arabi-new forest-risteytysponitamma Madonnan marraskuussa 2001. Alkuhankaluuksien jälkeen minun ja Madonnan yhteinen sävel löytyi, ja niin meidän tiemme ihmisten tietoisuuteen alkoi.

Ensimmäiset kisat (esteet 90 cm ja koulu Helppo C:1) me voitimme heti. Silloin tajusin millainen aarre minulla oli käsissäni. Meidän yhteisen menestyksen huippuhetket olivat Villivarsa cupin finaalin 6. sija vuonna 2002 ja 11. sija vuonna 2003 (oltais oltu kolmansia ilman uusinnan viimeistä pudotusta!). Madonnan kanssa tuli koettua paljon ja se olikin oikea oppimestari. Madonnan kanssa tuli koluttua monia kisakenttiä, ja siitä todisteena lähes 40 ruusuketta, 5 mitalia (4 hopeaa, 1 kulta) ja pokaali. Marraskuussa 2003 Madonna sitten myytiin Nurmijärvelle. Mitään muuta en oo elämäni aikana katunu yhtäpaljoa kun tätä tekoa!

Kuvia Madonnasta

Suuria toiveita

Madonnan lähdön jälkeen eläteltiin suuria toivoja josko löytyisi hyvä hevonen, jolla voisin jatkaa kilpailemista. Muutamia suomenhevosia kävimme katsomassa, kunnes mukaan tarttui nuori sh-tamma Pellamari. Pella ostettiin täysin kokeilu mielessä, koska koeratsastuksessa huomasimme, että Pellalla löytyi hyppykapasiteettia. Pella osoittautui kumminkin täysin sudeksi, joten lähti samana vuonna 2004 vielä myyntiin.

Pellan lähdön jälkeen Verrattomalle tuli nuori suomenhevosruuna Tähti-Ohjus (kuvassa). Ihastuin Ohjukseen samantien. Ohjuksella on upeat liikkeet ja hyppäsi hyvin, tosin oli esteillä _hieman_ vauhdikas :D Pääsinkin aloittamaan ohjuksen kilpailu-uran esteissä ja menestys oli niin sun näin, mutta tulipahan kokemusta molemmille. :) Näin jälkeen päin kun miettii, on Ohjuksessa ja Konstassa hyvin paljon samanlaista.

Siirtyminen 'isoihin' hevosiin

Jälleen kerran aloin hinkua omaa hevosta, tällä kertaa rotu ei olisi suomenhevonen, vaan puoliverinen. Jälleen pitkällisten etsintöjen jälkeen löysimme puoliveritamma Koivan, eli Karkin (kuvassa). Karkki oli nuori ja osasi hypätä hyvin. Ainoana haittapuolena oli ongelmat laukan kanssa. Jo ostoa mietittäessä pohdimme tarkkaan, pystyisimmekö korjaamaan laukkaongelmat. Asiantuntijoiden avustamina ja riskin ottaen päätimme ainakin yrittää. Aluksi laukka alkoikin parantua, kunnes tuli takapakkia, kiitos nimeltä mainitsemattoman henkilön. Karkin kanssa kerkesin muutamat kisat käydä ihan mukavalla menestyksellä ja jälleen kerran monta kokemusta rikkaampi olin Karkin lähdön jälkeen. Jos asiat olisivat menneet toisin, todennäköisesti Karkki olisi meillä vieläkin.

Karkin jälkeen palasin taas tuntiratsastajaksi. Vannoin, etten enää ainakaan vähään aikaan hanki omaa hevosta. Mutta miten kävikään tässä sitä taas ollaan :D Konsta on ainakin tähän mennessä vaikuttanut todella lupaavalta tapaukselta, joten todennäköisesti tämä herra viipyy meillä pidempäänkin ;)

Siinäpä minun hevoshistoriani lyhykäisyydessään. Tarinaa riittäisi vaikka kuinka, mutta jääköön se toiseen kertaan ;)